Muutamia tärkeitä tapahtumia ja tietoja vuosien varrelta Kalkkisten historiaa Kalkkisten nimestä: Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen v. 2007 julkaisema Suomalainen Paikannimikirja kertoo, että kylämme nimeen Kalkkinen sisältyy henkilönimi Kalkki, joka on mm. Kalkko- ja Kalkku-nimien lailla germaanisen henkilönimen Gottschalk jälkiosasta schalk suomennettu nimimuoto. Kalchis 1467. Kalkkisten lossi alkoi kuljettaa matkalaisia Kymenvirran yli 1860. Lossi vaihtui 12 tonnia painavaksi rautalossiksi 1937, mutta toimi kuitenkin kapulalossina aina vuoteen 1957, jolloin vasta rupesi kulkemaan moottorilla. Lossin tilalle valmistui silta vuonna 2000. Pulkkilanharjun kautta yhtenäinen tieyhteys etelään on sekin toiminut vasta vuodesta 1970, kun pengertietä jatkettiin ja Vähänsaaren luona olevaan syvimpään kohtaan valmistui lyhyt silta. Karisalmen 175 metriä pitkä teräsriippusilta valmistui 1969. Nykyinen Käkisalmen kaarisilta on valmistunut 1940. Kalkkisten kanava valmistui 1878 helpottamaan puutavaran kuljetuksia ja mahdollistamaan Päijänteen vedenpinnan korkeuden hallintaa. Kanavaa rakentamassa oli 700 työmiestä. Kanavaa on remontoitu useaan eri vaiheeseen. Viimeisin rakennusvaihe, uudelleenrakentaminen, tehtiin 1961-1964. Kalkkisten kanavan sulkuväli on 500 metriä, ja se on pisin Euroopan makeanveden kanavista. Kalkkisten koulupiiri perustettiin 1887. Ensimmäinen koulu sijaitsi nykyisen Mani-baarin paikalla. Koulupiiristä erosivat omiksi kouluikseen Mustjärvi 1904, Särkijärvi 1907 ja Riihilahti 1916. Suivan koulu aloitti 1937. Kuoppain kansakoulu alkoi 1950. 1960-luvulta lähtien on vähitellen palattu siihen, mistä lähdettiin: vain Kalkkisten vanhin koulu on enää toiminnassa. Muut koulutalot on myyty yksityiskäyttöön. Kalkkisten seutu eli 1800-1900-lukujen vaihteessa voimakasta kasvun aikaa. Maa- ja metsätalouden kehittämisen lisäksi silloinen Iisakkilan kartanon omistaja perusti mm. höyrymyllyn, höyrymeijerin ja kauppaliikkeen. Kalkkisten kirkon rakensi rukoushuoneyhdistys talkootyönä. Ensimmäiset tilaisuudet siinä pidettiin 1910. Niihin aikoihin mietittiin jopa oman seurakunnan perustamista, mutta päädyttiin kuitenkin jäämän Asikkalan seurakuntaan. Sisustus uusittiin 1934. Vuonna 1951 kirkko siirrettiin Asikkalan seurakunnalle. Kalkkisten nuorisoseura perustettiin 1918. Sitä edeltävänä seurana voidaan pitää raittiusseura Orasta, joka toimi jo parikymmentä vuotta aiemmin. Nuorisoseurantalo Pörskälä vihittiin käyttöön 1919. Talo paloi 1963. Uusi Pörskälä valmistui entisen paikalle 1970. Kalkkisten Osuuskassa, nykyinen Osuuspankki perustetiin 1925. Aluksi toimittiin vuokratiloissa. Vuonna 1939 ostettiin oma kiinteistö. Nykyisen muotonsa toimitalo sai laajennuksessa, joka valmistui 1969. Osuusmeijeri perustettiin 1928. Meijeri oli jo 1950-luvun lopulta vuokrattu Lahden Seudun osuusmeijerille, voin valmistus loppui 1968 ja toiminta Kalkkisissa lakkasi 1971. Pysyvien kauppojen perustaminen maaseudulle oli kiellettyä aina 1850-luvun lopulle asti. Ensimmäinen kauppapuoti Kalkkisissa oli Iisakkilan kartanon yhteydessä. 1900-luvun alussa syntyi useita pieniä puoteja. Kauppoja oli itse Kalkkisten kylän lisäksi mm. Korvenkulmassa, Suivassa, kanavalla, Riihilahdessa, Vähä-Pulkkilassa ja Särkijärvellä. Kalkkisissa oli myös erikoisliikkeitä mm. kukkkauppa ja ruumisarkkuliike, kirjakauppa ja lihakauppa. Rapalan uistinten tuotanto on alkanut Kalkkisissa. Ensimmäinen työtilan Rapalat saivat 1948, kun Riihilahden torpanmäelle nousi oma sauna ja tilava eteinen. Uistintehdas Riihilahteen valmistui 1950-luvulla. Tehdas siirtyi Vääksyyn 1970-luvun alkuun mennessä. Nykyisin yhtiö on kansainvälisessä omistuksessa. Finlandia-Uistimen toiminta alkoi 1963 Hannu ja Kalevi Kankaan kotitilalla Kanavankulmantien varrella. Yhtiö osti 1976 tuotantorakennuksiksi entisen Riihilahden koulun ja 1991 Rapalan entisen tehdasrakennuksen Riihilahdesta. Yhtiössä työskentelee 20-30 henkilöä. Kemppi Oy:n perustaja Martti Kemppi osti Uusikartanon tilan 1973. Kempin Kalkkisten yksikössä on valmistettu hitsaustarvikkeita 1970-luvun puolivälistä lähtien usean kymmenen kemppiläisten voimin. Jaakko ja Riitta Pihamaa ostivat Huovilan tilan ja muuttivat Kalkkisiin 1978. Samana kesänä istutettiin ensimmäiset mansikat. Mansikkatila laajeni viinitilaksi sukupolvenvaihdoksen yhteydessä 2000. Tila on kylän keskeinen matkailukohde. Kesäisin siellä työskentelee isäntäperheen lisäksi kymmeniä ihmisiä myynti- ja sadonkorjuutehtävissä.