Kalkkisten kirkon vaiheita

Vuodelta 1909 säilyneet tiedot seurakunnan toiminnasta kertovat hyvänlaisesta aktiivisuudesta Kalkkisten alueella. Lukukinkerien lisäksi oli hartaustilaisuus Kalkkisissa, Kanavalla, Kirkonkylän Vedentakana ja kaksi Särkijärven koululla. Oli myös jumalanpalvelus, joka pidettiin Kalkkisten koululla pari viikkoa ennen pääsiäistä maalis-huhtikuun vaihteessa. Siinä kerättiin kolehti rukous-huoneen rakentamiseksi Kalkkisiin. Se itse asiassa toi esille todellisen halun saada oma paikka hengellisiin kokoontumisiin.

Pastori Alfred Mäkinen oli ollut lauantaina Särkijärvellä koululla pidetyssä hengellisessä tilaisuudessa. Hän oli illalla sen jälkeen tullut Kalkkisiin ja yöpyi Honkasella olevassa majatalossa. Illalla emäntä Ida Honkanen oli puhunut, miten hyvä olisi saada rukoushuone Kalkkisiin; olihan kirkolle pitkä matka. Tästä Mäkinen innostui, ja ajatteli, että kirkkokolehti hyvinkin mittaisi ajatuksen toteuttamisen mahdollisuuksia. Kolehti oli yllättävän suuri, 25 markkaa.

Tässä voi ajatella olleen Kalkkisten kirkon syntysanat. Asia lähti liikkeelle, ja oli Kalkkisten seudun seurakuntalaisten oma hanke. Alkoi keräys rukoushuonetta varten. Konsta Vuorimaa oli keräyksen johtajana. Kerättiin rahaa, rakennustarpeita ja työpäiviä.

Asikkalan seurakunnalle lähetettiin avustuspyyntö. 1000 markkaa toivottiin hankkeeseen kirkon kassasta neljän vuoden ajalla – 250 markan erissä. Kirkonkokous äänesti asiasta kokouksessaan 20. kesäkuuta 1909. Voitto oli selvä. Hankkeen puolella oli 150 ääntä, ja vastustus mitattiin 49 ääneksi. Seurakunnan avustusta merkittävämpää oli vapaaehtoisten lahjoitusten osuus kustannuksista. Sipi ja Aleksandra Koskinen lahjoittivat tontin. Suurin yksittäisistä rahalahjoista oli itsellisen Henrik Hahlin lahjoitus 50 mk, testamentissaan hän vielä muisti rukous-huonetta 2000 markalla.

Hankkeen puuhamiehet rukoushuoneen rakennustoimikunnassa olivat opettaja A. Viljakainen puheenjohtajana, jäseninä Antti Kustaa Honkanen, Sipi Koskinen, Konsta Vuorimaa ja poliisi-konstaapeli Viktor Bruun. Rakennusmestari, urakoitsija Kalle Nyman sai vastuun rakennustyön johdosta ja valvonnasta, seinien hakkauksesta ja pystytyksestä 2000 markan urakkasummasta. Vapaaehtoiset tekivät talkoilla katon ja sisustustyöt. Majatalonomistaja Antti Kustaa Honkasella oli vastuu koko hankkeen valvonnasta, tärkeimmistä sisustustöistä ja tarvikkeiden hankinnasta. Höylälautaa haettiin hevosella Arrakoskelta Padasjoelta. Sipi Koskisen Aina-laivalla kuljetettiin ikkunatarpeita ja lautoja Kuhmoisista saakka.

Lahjoituksilla saatiin myös jumalanpalvelusvälineistöä. Antti Kustaa Honkasen äiti, Helena Katariina Honkanen lahjoitti osan ehtoollisastioista. Maanviljelijä J. G. Riihelä lahjoitti papin kapan. Paljon hankittiin myös yhdessä rukoushuoneen hyväksi toimivan ompeluseuran työllä. Se valmisti esimerkiksi kaikki alttarilla tarvittavat liinat.

Rukoushuone oli käyttökunnossa elokuussa 1910. Ensimmäisenä tilaisuutena siellä vietettiin Suomen Bibliaseuran juhla 17.8. Virallisesti otettiin rukoushuone käyttöön 28.8. Silloinen kirkko-herra rovasti Wilhelm Adrian Mandellöf vihki sen pastori Alfred Mäkisen avustamana ehtoollis-jumalanpalveluksen yhteydessä kello 10.

Kalkkislainen aloitteellisuus oli näinä aikoina varsin vireää. Oli halua oman seurakunnan perustamiseen. Seuraavana keväänä pidettiin kirkonkokous, jossa päädyttiin jäämään Asikkalan seurakuntaan, kunhan jumalanpalvelukset tulisivat Kalkkisissakin sopivasti hoidetuiksi.

Rukoushuonetta uusittiin ja korjattiin 1934. Sisustus uusittiin, tehtiin saarnatuoli. Kustannuksista vastasi taas suurelta osin rukoushuoneen ystävien joukko. Omilla keräysvaroilla ostettiin kirkon-kello. Kauppiaspariskunta Valfrid ja Helmi Nuuttila lahjoittivat muun muassa kirkkoon uudet penkit. Emäntä Sandra Koskinen lahjoitti pääkäytävän maton. Heinäkuun 8. päivänä rovasti Herman Oskar Mäkelä uudelleenvihki rukoushuoneen, pastori Alfred Mäkinen oli myös läsnä. 1934 oli Kalkkisten kirkossa 12 jumalanpalvelusta. Kuudessa vietettiin ehtoollista ja ehtoollisvieraita oli 341. Oli myös evankelioimistilaisuuksia. Keskimääräinen kuulijakunta oli sadan nurkilla.

Sipi ja Sandra Koskisen tytär Elsa Koskinen antoi testamentissaan varoja alttaritaulun hankkimista varten. Taulu saatiin Turusta, ja se esittää Jeesusta Betanian ystävien kodissa, Martan ja Marian vieraana. Taulun on maalannut professori Zatkan mukaan A. Heickell. Taulu oli maalattu alunperin Turun Betel-kirkkoa varten. Sinne sijoitettiin myöhemmin lasimaalaus taulun paikalle. Taulu sai sitten uuden paikan Kalkkisten kirkossa, missä se vihittiin käyttöönsä 18.10.1936.

1951 rukoushuone lahjoitettiin Asikkalan seurakunnalle kaikkine omaisuuksineen. Rukoushuoneyhdistyksen pöytäkirjasta tältä vuodelta yksi lainaus:

”Rukoushuoneyhdistyksen johtokunnan esityksestä valittiin rukoushuoneyhdistyksen kunnia-jäseniksi edesmenneet jäsenet maanviljelijä Sipi Koskinen, hänen puolisonsa Aleksandra Koskinen ja tyttärensä Elsa Koskinen, sekä maanviljelijä Valfrid Nuuttila ja hänen puolisonsa Helmi Nuuttila. Heidän valokuvansa asetetaan sakariston seinälle. Kunniajäseniksi valitsemisella tahdottiin kiitollisuudella muistaa niitä suuria aatteellisia ja aineellisia uhrauksia, joita valitut ovat tehneet rukoushuoneen hyväksi.”

Oikeudellisesti omistaja-muutos vahvistettiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Taloon tehtiin siinä vaiheessa mittavia korjauksia. Niidenkin kustannuksiin halusivat monet seurakuntalaiset antaa oman panoksensa niin rahallisesti, kuin monenlaisin esine-lahjoituksin. Kirkko sai vihkiryijyn Kymenvarren, Kalkkisten ja Vähä-Pulkkilan marttojen lahjana. Sen nimi on ”Usva” ja sen on suunnitellut taiteilija Maija Kolsi-Mäkelä.

Kirkoksi vihkimisessä oli oikeastaan kyse vain vuosikymmeniä jatkuneen käytännön virallistamisesta. Niin kuin edellä on kerrottu, rukoushuoneella oli kirkollisia tehtäviä alusta alkaen.

Jalkioharmoni saatiin kirkon urkulehterille 1962. Se hankittiin suurelta osin keräysvaroilla pankin-johtaja Esko Karin ollessa puuhamiehenä hankkeessa. Hän oli pitkään myös Kalkkisten kirkon kanttorina opettaja Albin Tonttilan jälkeen. Tonttila hoiti tehtävää aina vuoteen 1957. Rukoushuoneen suntiona alusta saakka oli Antti Kustaa Honkanen vuoteen 1946. Häntä seurasi tehtävässä Akseli Kantola, joka toimi siinä vuoteen 1960 saakka.

Kalkkisten omia työntekijöitä olivat 1950-luvun alussa papit Tauno Niiva, Toivo Niinivirta ja Pekka Lavaste. Niiva oli runsaat kaksi vuotta, toisten aika jäi alle puolen vuoden. Diakoni Heikki Ahtiainen teki pitkän ja merkittävän päivätyön vuodesta 1955 alkaen Kalkkisissa asuen myös siellä vuoteen 1971 asti. Hän palveli Asikkalan seurakuntaa aina eläkkeelle siirtymiseensä saakka.

Heikki Heinola

 Asikkalan seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra