Sillon kun meillä oli vielä lossi…
Kymenvirran ylittävä lossi tuli Kalkkisiin vuonna 1860. Silloin rakennettiin kruunun varoilla Kopsuontietä Vesivehmaalta Kalkkisiin, ja lossi tuli ikään kuin tien jatkoksi.
1800-luvun lopulla lossia hoiti Kahi-niminen mies, jonka etunimeä ei ole tiedossa. *)
Vuonna 1937 lossi vaihtui isompaan 12 tonnin rautalosiin. Tuollaisen lossin vetäminen kapulapelillä oli sananmukaisesti miesten työtä. Kapulalossi vaihtui moottorilossiksi vuonna 1957.
Lossiliikenne toimi kaikki nämä vuosikymmenet ilman suurempia haavereita. Vaijeri oli muutaman kerran katkennut, ja joskus jäät olivat tuottaneet haittaa.
Lossin loppulaskenta alkoi vuonna 1996, kun lossin kulku aikataulutettiin ja yökulku lopetettiin. Asiasta nousi melkoinen häly, kun koko seudun väki oli Tielaitoksen päätöstä vastaan. Lossin ajomatka oli 180 metriä ja ajoaika puolitoista minuuttia. Kun lossi ei yöaikaan ajanut, kierto Vääksyn kautta oli 50 kilometrin mittainen ja siihen meni aikaa tunnin verran.
Asikkalan kunta teetti samana vuonna allekirjoittaneella tutkimuksen lossin käytöstä. Paikallisilta asukkailta ja kesäasukkailta saatiin 326 vastausta. Lossin käyttäjiä haastateltiin elokuun alkupuolella kolmen päivän aikana ja siinä saatiin mielipiteet 575 eri kulkijalta. Lisäksi haastateltiin alueen yrittäjiä ja eri yhteisöjen edustajia. Mielipiteensä kertoi yhteensä 920 henkilöä, joista 80-90 prosenttia vastusti lossin yöseisokkia. Aikataulutuksen ja yöseisokin laskettiin aiheuttavan lisäkustannuksia ja ansionmenetyksiä. Palveluiden tavoitettavuus vaikeutui merkittävästi.
Asikkalan kunta tuki alueen asukkaita, yrittäjiä ja yhteisöjä, kun tutkimukset esiteltiin tielaitoksen pääjohtajalle Jouko Loikkaselle ja sisäministeri Jan-Erik Enestamille. Ehdoton vaatimus oli, että lossiliikenne on palautettava entiselleen.
Parin vuoden päästä Tielaitos ehdotti, että lossi korvataan sillalla.
Siltatyöt aloitettiin keväällä 1999, ja silta valmistui syksyllä 2000. Viralliset avajaiset olivat 28.9.2009.
Heikki Lagom
Teksti lyhennetty Kalkkisten kyläkirja I:ssä olevasta tekstistä
*)Veden normaalikorkeus Kymessä oli niihin aikoihin toista metriä alempi kuin nykyään, mutta vuonna 1899 se oli puolitoista metriä nykyistä ylempänä. Vesi siis nousi kaksi ja puoli metriä yli silloisen normaalin. Korkeusmerkki on hakattu Ristkallioon.